Kino Aurora: LUX Film Days – Great Freedom

Ikäraja: 16
Kesto: 1h 56min
Lajityyppi: draama
Valmistumisvuosi: 2021
Ohjaaja: Sebastian Meise
Kieli: Saksa
Tekstitys: Suomi

LUX Film Days -elokuvapäivät: LUX -yleisöpalkinnon kolmea ehdokaselokuvaa Pako, Great Freedom ja Quo Vadis, Aida? esitetään kevään aikana kaikissa Euroopan unionin maissa. Jyväskylässä elokuvat esittää toukokuun alussa Kino Aurora. Yleisö voi äänestää omaa suosikkiaan palkinnon voittajaksi. Elokuvat on tekstitetty suomeksi ja näytöksiin on vapaa pääsy.

GREAT FREEDOM (Grosse Freiheit)

Sodanjälkeisessä Saksassa Hans päätyy kerta toisensa jälkeen vankilaan homoseksuaalisuutensa vuoksi. Hän joutuu järjestelmällisesti pettymään vapaudenkaipuussaan, kun hänen todetaan rikkoneen Saksan rikoslain 175 pykälää. Elämänsä ainoan vakituisen suhteen hän kokee pitkäaikaisen sellitoverinsa, murhasta tuomitun Viktorin, kanssa. Se, mikä alkaa inhona, kasvaa lopulta eräänlaiseksi rakkaudeksi.

Elokuva valokeilassa:

Great Freedom on itävaltalaisen elokuvaohjaajan Sebastian Meisen toinen fiktioelokuva. Se sai ensi-iltansa Cannesin Un Certain Regard -luokassa, jossa se voitti palkintolautakunnan palkinnon, ja on siitä lähtien kerännyt palkintoja kansainvälisillä festivaaleilla.

Franz Rogowski on yksi nykypäivän kiinnostavimmista nuorista lahjakkuuksista. Joka roolissaan hän tuo näyttelijäntyöhönsä uusia, outoja puolia ja piirteitä, kuin kemiallisia elementtejä, joita ei ole vielä luokiteltu ja nimetty. Hän on näytellyt uhkaavaa hahmoa (Victoriassa) ja traagista romanttista pääosaa (Transitissa), ja nyt Great Freedomissa hänen hahmonsa on läpikotaisin hyveellinen.

Rogowskin roolihahmo, Hans Hoffmann, on kouluesimerkki henkilöstä, joka eräänä aamuna ”pidätettiin ilman että hän olisi tehnyt mitään pahaa”, Kafkan Oikeusjutun kuuluisan avauslauseen sanoin. Hansin tapauksessa väitetty ”rikos” on homoseksuaaliset suhteet.

Great Freedom on teos, jossa tasapainottuvat täydellisesti useat aihealueet ja juonenosat. Siinä syväluodataan Saksan sodanjälkeistä historiaa, seksuaalivähemmistöjen elämää ennen homoseksuaalisuuden rangaistavuuden poistamista sekä sitä, miten vankilan tylsistävä logiikka luo henkisen vankilan, jonka rinnalla fyysisestä vankilasta tulee lähes merkityksetön. Se ei ota kantaa siihen, miksi Saksassa oltiin niin suvaitsemattomia liittoutuneiden voiton jälkeen, mutta – yllättävää kyllä – tämä ei näyttäydy elokuvassa häiritsevänä puutteena. Meise ei kitsaile vankilaelokuvien tavanomaisempien ilojen kanssa. Hän valjastaa ne omiin tarkoituksiinsa: tarinassa nujakoidaan ulkoilupihalla, vietetään öitä ”montussa” ja vihjaillaan vankilapaosta. Kokemus ei ole läpeensä synkkä: elokuvassa on kepeyttä ja tietysti seksiä.

Kolmessa limittäisessä aikatasossa, jotka ovat sisäkkäin kuin maatuskanuket, Hans päätyy kerta toisensa jälkeen samaan korkean turvaluokituksen vankilaan homoseksuaalisten tekojensa vuoksi. Häntä rangaistaan erityisesti siitä, että hän jää kiinni itse teossa (mistään orwellilaisesta ajatuspoliisista ei ole kyse). Joka historiallisella aikakaudella – vuosina 1945, 1957 ja 1968 (homoseksuaalisuuden rangaistavuuden poistamista edeltänyt vuosi) – tavattava henkilö on Viktor, jota esittää myös suosittu itävaltalainen näyttelijä Georg Friedrich. Hän suorittaa elinkautista vankeusrangaistusta murhasta ja on aluksi vannoutunut homofoobikko. Näiden kahden miehen välinen suhde kehittyy kiehtovasti miltei romanttiseksi siteeksi.

David Katz, Cineuropa