Ikäraja: 12
Kesto: 1h 21min
Lajityyppi: dokumentti
Valmistumisvuosi: 2024
Ohjaaja: Anna-Maija Heinonen & Krista Moisio
Kieli: Suomi
Tekstitys: Ei tekstitystä

Tekijävieraina ohjaajat Anna-Maija Heinonen ja Krista Moisio.

Näytöksen yhteistyökumppaneina toimivat Aseman lapset ry, A-Kilinikkasäätiö ja Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry.

PITKÄ SYNOPSIS:

Hard to Break on energinen ja intiimi kasvutarina Atesta (18 v.) ja Jonsusta (16 v.). Atella on aina seuraavat bileet tiedossa, ja hän rakastaa viihdyttää 40 000 Snapchat-seuraajaansa, joille hän jakaa elämän ylä- ja alamäet sensuroimattomasti. Jonsu löytää Aten myötä uuden ystäväporukan, jonka ilmapiiri ilman sääntöjä alkaa vetää häntä puoleensa. Hiljalleen Atte ja Jonsu ajautuvat vaikeuksien kierteeseen etsiessään hyväksyntää sosiaalisen median seuraajilta ja ikätovereilta.

Elokuva on yhtä nopeatempoinen kuin nuorten jatkuvasti muuttuvat ihmissuhdestatukset, hiustyylit ja sosiaalinen media, jota he kuluttavat 24/7. Elokuva piirtää rehellisen kuvauksen 2020-luvun nuoruudesta, jossa päihteistä ja väkivallasta tulee osa nuorten todellisuutta. Tummien sävyjen ohella elokuvassa on tilaa nuorista kumpuavalle huumorille ja toivolle, kun he vaikeuksista huolimatta jatkavat sinnikkäästi eteenpäin.

OHJAAJIEN SANA
Lähestyessämme 30-vuoden ikää jonkinlainen huojennuksen tunne valtasi meidät. Nuoruuden sotkuisuutta ja tehtyjä virheitä pystyi yhtäkkiä tarkastelemaan lempeydellä musertavan syyllisyyden ja häpeän sijaan. Ajauduimme useasti pohtimaan, että mikä meitä silloin piti pinnalla? Koimme, että saimme nuorena tukea aikuisilta ja apua mielenterveysongelmiin – eikä nuoruuttamme värittäneet useat päällekkäiset kriisit. Tämä synnytti luottamusta suomalaista yhteiskuntaa ja tulevaisuutta kohtaan. Hieman sattumalta löysimme sosiaalisen median ilmiön, jossa nuoret varastivat vaatteita, käyttivät päihteitä ja järjestivät tappeluita saadakseen seuraajia eri somealustoilla. Ryhdyimme lukemaan kasapäin tutkimuksia ja artikkeleita liittyen sosiaalisen median vaikutuksista nuoriin, heidän lisääntyviin mielenterveysongelmiin sekä nuorten kasvavaan edustukseen väkivaltatilastoissa. Aloimme väistämättä pohtia, minkälaista on olla nuori 2020-luvulla ja erityisesti, mitä nuoret itse tästä kaikesta ajattelevat?

Pian seisoimme kuvauskaluston kanssa keskellä kotibileitä. Kotibileissä nuoret kyselivät meiltä vitsaillen olemmeko sossusta vai suposta, kun kiinnitimme tuleviin päähenkilöihimme Atteen ja Jonsuun mikrofoneja. Kuukausia myöhemmin nuoret eivät enää kyselleet keitä me olimme. He tulivat kiittämään, että olimme kiinnostuneita heidän elämästään. Nuoret kokivat, ettei yhteiskunta ole oikeasti kiinnostunut siitä miten heillä menee, eikä heitä oteta huomioon poliittisessa päätöksenteossa. Nuorten kokemus jäi kalvamaan pitkäksi aikaa, ja samalla vahvistui tunne siitä, että elokuva nuorista, heidän näkökulmastaan kerrottuna olisi arvokas.

Atte ja Jonsu nousivat päähenkilöksi lopulta hyvin luonnollisesti. Kolmen vuoden kuvausjakson aikana he saivat meidät nauramaan, itkemään ja heidän avoimuus kannusti meitäkin olemaan rohkeammin omia itsejämme. Heidän kasvukivuissaan oli jotakin hyvin tunnistettavaa ja inhimillistä. Hekin ovat haavoittuvaisia, ristiriitaisia ja etsivät toisinaan itseään muiden hyväksyvästä katseesta, minkä uskomme luovan samaistumispintaa katsojissa.

Elokuvan tavoitteena on kertoa rehellinen ja toiveikas kasvutarina suoraan nuorten maailman keskiöstä, päähenkilöiden omasta näkökulmasta kerrottuna. Heidän tarinallaan haluamme osoittaa, että elämä voi joskus olla sotkuista, mutta virheet eivät määritä meitä. Haluamme korostaa heidän sinnikkyyttään ja luoda yhteiskunnassa tilaa nuorten äänelle, jonka koemme olleen sivuutettuna liian pitkään.